”Vilpitön innostus ja hortoilun riemu tarttuu”
Saimme siuntiolaiselta Merja Suomelalta niin sydäntä lämmittävän palautteen Ummikosta hortoilijaksi -verkkokurssistamme, että haluamme (Merjan luvalla) jakaa tämän myös muille. Merja lähetti meille myös kuvan hortoilevasta kissastaan Helgestä, Voiko rakastamastaan työstä saada parempaa palautetta!
Merja Suomelan kissa Horta-Helge nauttii villivihanneksista. Kivimetsien hortakoira Onnin tavoin.
Koko kurssi sai innostumaan, mutta spontaanisti ensimmäisenä mieleen tulee 1) voikukannuppujen käyttö 2) vuohenputken monipuolisuus 3) fermentointi säilöntämenetelmänä. Nämä eivät ole millään lailla tärkeysjärjestyksessä, ja kurssilla oppi paljon muutakin asiaa, joka tuotti oivalluksia. Tässä kumminkin ensimmäiset kolme mieleen tullutta.
Voikukannuppujen säilöminen kapriksina tai pannulla paistaminen on jotain, mitä aion pian kokeilla. Nuput näyttivät hyvin houkuttelevilta pannulla ja purkissa! En ollut tullut ajatelleeksikaan tällaista koskaan. Vuohenputkea kasvaa pihassanikin niin paljon, että iloitsen suuresti siitä, miten monella tapaa sitä voi käyttää. Aina ei tarvitse edes rakentaa ruoka-annosta kokonaan hortan ympärille ja silti voi käyttää hortaa ihan joka päivä! Fermentointiin aion tutustua lähemmin ja kokeilla villivihannesten säilöntään tätäkin tapaa.
Kurssi sai minut innostumaan ja innostamaan muitakin hortoilemaan. Olen lueskellut jonkin verran luonnonkasvien käytöstä rohtona ja ruokana, mutta silti en ole aiemmin oikein osannut tarttua muihin kasveihin kuin nokkoseen. Tämä kurssi on saanut minut innostumaan laajemmin hortoilusta ja kertomaan muillekin silmät leiskuen, mitä kaikkea vihreää luonto meille tarjoaa. Suurin syy innostukseen on ihan selviö: videot.
Kurssin tekstiaineisto on hyvin tehty, tärkeä ja aivan olennainen osa kurssia. Talletan ja säilytän kaiken tekstimateriaalin, joka kurssilla on jaettu. Hymyillen luin kuusenkerkkä-puolukkasurvosreseptiä ja sen syntyä eräänä sunnuntaiaamuna. Reseptit olivat monipuolisia ja kokeilemisen arvoisia. Aion myös ostaa kirjan kurssin päätyttyä.
Kuitenkin videot ovat se, mikä minut sai kaikkein eniten innostumaan. Videot ja erityisesti niiden tunnelma säilyvät mielessäni pitkään senkin jälkeen, kun en enää pääse videoita katselemaan. Se aito, vilpitön innostus, suorastaan riemu, jonka videot välittävät, on vaikuttanut ainakin minuun kaikkein eniten. Se, miten te hyvin kokeneet hortoilijat olette edelleen haltioissanne villivihanneksista, on tehnyt minuun kaikkein suurimman vaikutuksen. Innostus on tartutettu ainakin tähän kurssilaiseen. 🙂
Tämä oli todellinen hyvän tuulen kurssi, mitä parhain kevään ja kesän aloitus. Tästä kelpaa jatkaa kohti valoisaa ja monenvihreää kesää!
Suuret kiitokset teille, Raija ja Jouko! Hortakoira Onnia unohtamatta. 🙂
– Merja Suomela, Siuntio –