Villivihannekset ovat herkkua mutta söisitkö ötököitä?

Villivihannekset ovat herkkua mutta söisitkö ötököitä?

Nokkosletut ja vuohenputkipiirakka ovat jo monille tuttuja herkkuja. Mutta mitä sanoisit sirkkapannarista, suklaasirkoista tai öljyssä friteerattujen toukkien tai jauhomatojen rouskuttelusta?

Nilviäisiä on moni maistellut ja niillä herkutellutkin. Sammakonreisienkään syöminen ei tunnu vastenmieliseltä. Sammakonreisi maistuu monien mielestä kanamaiselta, joten kyllähän se kelpaa useamman lautaselle. Paastonaikaan Kreetalla herkuttelemme usein etanoilla. Kieltämättä rosmariinissa ja runsaassa öljyssä kypsennetyt etanat ovat hyviä.

Mutta elävien jauhomatojen käyttäminen ruuanvalmistuksessa saati niillä herkuttelu ei ainakaan vielä tunnu minusta innostavalta.  Erittäin proteiinirikkaalle hyönteisjauholle voisin kuitenkin näyttää vihreää valoa. Voisin jopa kehitellä reseptin vaikka siankärsämöstä, sienistä ja hyönteisjauhoista.

 

hortaa ja hyonteisia 1

 

Hortaa ja hyönteisiä

Sain syntymäpäivälahjaksi Daniella Martinin kirjan Edible – An Adventure into the World of Eating Insects and the Last Great Hope to Save the Planet. Lahjan antaja tiesi, että kyllä luonnon syötäviin villikasveihin intoutunut voisi arvostaa myös kirjaa ötököiden syömisestä. Lahjan antaja varmaan ajatteli, että hortoilijana saattaisin hurahtaa myös hyönteisiin.

Kirjan kirjoittajan näkemykset ovat perusteltuja ja luonnonrakastajalle puhtaan veden tärvääminen lihakarjan alttarille tuntuu erityisen kirvelevältä. Sademetsiä ei olisi enää yhtään varaa tuhota. Harva tajuaa, että viime vuosina tuhotuista sademetsäalueista jopa 80 prosenttia on laidunmaana ja loput pitkälti karjalle kasvatettavan rehun viljelymaana. Kerran laiduntamalla pilattu maa pystyy hyvin harvoin enää elpymään.

Harva tietää tai tulee ajatelleeksi, että 100 gramman liha-annoksen tuottamiseen tarvitaan jop 90 000 litraa vettä! Tänä päivänä karjatalous kuluttaa 8 prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä makeasta vedestä. Lisäksi veden saastuminen on ongelma. Niin ikään eläinten tuottamat jätökset, eläimille annetut hormonit ja lääkkeet sekä viljelyssä käytetyt tuholaismyrkyt ja lannoitteet saastuttavat vesiä.

Edible-kirjassa on muutamia reseptejä ja varoituksen sanoja: äyriäisille allerginen voi olla allerginen ötököille. Ampiaisille allergisen ei myöskään pidä syödä ampiaisia.

Hyönteisillä hyvästit nälkäongelmalla

Vaikka hyönteisten käyttäminen kotikeittiöissä lihan korvikkeena tuntuu meistä suomalaisista eriskummalliselta ja vieraalta, nykyisin pari miljardia maapallomme ihmisistä syö hyönteisiä:  sirkkoja, jauhomatoja, friteerattuja skorpioneja, termiittejä, mittarimatoja ja jopa hämähäkkejä.

Keväällä 2013 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkaisi raportin, jossa hyönteisten käyttämiseen ihmis- ja eläinravintona suhtauduttiin myönteisesti. FAO jopa uumoilee, että tulevaisuudessa erittäin proteiinipitoisella hyönteisruualla voi olla suuri merkitys maailman nälkäongelman ratkaisemisessa. Ötököiden tuottaminen ravinnoksi on halpaa ja kestävän kehityksen mukaista. Se ei kuormita ja tuhoa luontoa kuten massiivinen naudanlihan tuottaminen. Ja ötököitä syömällä voi tyydyttää lihankaipuutaan ja proteiinin tarvettaan.

Pari tuhatta hyönteisherkkua

Tiesitkö sinä, että nigerialaiset herkuttelevat suklaalla kuorrutetuilla mehiläisillä ja kiinalaiset nauttivat kookosmaidossa keitetyistä inkiväärillä maustetuista silkkiperhosen toukista? Ja tiesitkö, että torakka maistuu kuulemma sian- tai kananlihalta ja termiitti pähkinämäiseltä? Kypsennettyjen torakoiden kova kuori on taas näppärä irrottaa samalla tavalla kuin kuorittaisiin katkarapuja.

Maailmasta löytyy ainakin pari tuhatta hyönteistä, joita voisi hyödyntää ravinnoksi. Hyönteisruuassa sanotaan olevan myös hyönteislajista riippuen mukavasti ravintoaineita sekä runsaasti proteiinia. Kotisirkka sisältää omegakolmosia ja –kutosia ihan kalankaltaisesti ja vitamiineistakin mm. B12-vitamiinia, josta monilla kasvissyöjillä on pula.

Valtakunnallinen hyönteisruokaviikko

Vaikka suosin ruokavaliossani aina luomua ja villiä, en pystyisi ostamaan kaupasta toukkia, jauhomatoja tai sirkkoja ja valmistamaan niistä ruokaa. Mutta voisin ostaa hyönteisistä jauhettuja jauhoja, joilla rikastaisin gluteenittomia leipiä, smoothieita ja villivihannesruokia. Hortan ja hyönteisten makumaailma saattaisi hyvinkin synkata yhteen.  Yhtä lailla saattaisin ostaa lähikaupasta hyönteisten lihasta tehtyjä energiapatukoita tms, vaikka en ole mikään lihansyöjä. Näen hyönteisravinnon kuriositeettina, jota en varmaankaan nauttisi päivittäin vaan silloin tällöin erikoisuutena. Intuitioni sanoo, että hyönteisruoka voi tulevaisuudessa nousta trendiksi, joka innottaa huippukokkien luovuuden uusiin ulottuvuuksiin. Ja ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua perusmarketin lihaosastolla on myynnissä marinoituja sirkkoja ja kylmäsavustettuja jauhomatoja.

Kenties hyönteisruoka kannattaisi nostaa tiettyyn sesonkiin sopivaksi ja viettää valtakunnallista hyönteisruokaviikkoa, jolloin hyönteisiä tarjottaisiin erilaisissa muodoissa niin kouluissa, vanhusten palvelutaloissa, ravintoloissa ja kaupoissa edullisesti ja kansaa valistavalla otteella tyyliin “Martat vinkkaa jauhomatoreseptejä”. Jos jo kaksi miljardia ihmistä popsii säännöllisesti ötököitä, eiköhän meidät suomalaisetkin saa niistä innostumaan, kunhan eksoottiset herkut esitellään sopivalla tavalla.

Kenties ötökkäruoka voisi löytää jalansijaa jo valmiiksi superfoodeista ja sienistä innostuneista tai sitten meistä hortoiluun hurahtaneista. Myös kovasti treenaaville ötökkäiset proteiinipommit voisivat olla innostavaa syötävää.

 

heinasirkkakeittiossa

 

Keittokirjassa hyönteisiä

Ötökät tuntuvat nyt tunkevan elämääni. Sain toimittajana arvostelukappaleen Heinäsirkka keittiössähyönteiskeittokirjasta (Minerva-kustannus). Kirja esittelee neljä syötävää hyönteistä, niiden valmistamisen ja käyttötavan. Kirjassa on noin 40 reseptiä alkuruokia, pääruokia, naposteltavia ja jälkiruokia. On hyönteispizzaa, ranskalaista jauhomatopiirakkaa, sirkkapastaa ja hyönteispikkuleipiä. Reseptit eivät edellytä superkokin taitoja eikä hyönteisten lisäksi erikoisia raaka-aineita.  Pizzan raaka-aineissa ei ole muuta erikoista kuin pakastekuivatut heinäsirkat. Keittokirja on tyylikäs, mutta reseptien ötökkäproteiinit ovat minulle vielä liian eksoottisia.

Pysyn edelleen luonnon villien vihreiden herkkujen: villivihannesten ja -yrttien rakastajana ja niistä kokkaajana. Tosin lupaan, että jos kohdalleni osuu joskus hyönteisjauhetta, kehitän jauheesta ja villivihanneksista jonkun maukkaan ja terveellisen reseptin.

 

Sirkkaleipää ja sirkkasuklaata

Nyt on mahtavaa hehkuttaa, että kun kirjoitin tämän alkuperäisen blogipostauksen keväällä 2016 en olisi  voinut aavistaa, että marraskuussa 2017 Fazer tuo markkinoille maailman ensimmäisen hyönteisleivän: Sirkkaleivän, jota koemyydään ensin pääkaupunkiseudulla.

Hyönteisten tie ruokakauppoihin aukeni, kun maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi syyskuussa niiden käytön elintarvikkeena.

Kultasuklaallakin on tarjolla jouluksi sirkkasuklaata ja ensi vuoden alusta ötököitä voidaan saada jos jossakin muodossa. Omassa huushollissa on ihasteltu jo “keittiösomisteeksi” tarkoitettua sirkkagranolaa.

Hienoa, että ötököiden syönti on edennyt Suomessa harppauksin. Maapallolla on siis vielä toivoa.

Nyt sitten odotellaan vaan gluteenitonta sirkkaleipää Fazerilta.

 

 
Teksti: Raija Kivimetsä

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.