Viikon hortoilija Riikka Rängman
Viime vuotinen suosittu sarjamme jatkuu! Esittelemme aina joka keskiviikon uuden kasvon, hortaan hurmaantuneen harrastajan.
1.Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Olen Riikka Rängman, 41-vuotias perheenäiti Lohjalta. Tällä hetkellä opiskelen liiketaloutta ja opetan kädentaitoja. Niiden lisäksi aikani kuluu luonnossa liikkumisessa, käsitöitä tehdessä ja ruokaa laittaessa.
2. Mikä hortoilussa viehättää sinua?
Hortoilussa minua kiehtoo todella moni asia. Ensinnäkin siinä yhdistyvät saumattomasti kaksi intohimoani: ulkoilu ja ruoanlaitto. Ja kaupan päälle saa ilmaista, ekologista, erittäin maistuvaa ja hyvää tekevää ruokaa. Hortoilu on minulle myös omaa aikaa, pieni irtiotto arjesta, äidin oma rentoutumishetki. Onneksi hortoilla voi juuri senmittaisissa pätkissä kuin päivään parhaiten sopii; puolessa tunnissakin tapahtuu ihmeitä!
3. Mikä on suosikkihortalajisi ja miksi?
Tällä hetkellä innostun eniten nokkosesta. Se on itse asiassa ollut suosikkini jo silloin, kun en tiennyt mitään termeistä villivihannes tai hortoilu. Silloin tosin osasin tehdä siitä vain nokkoslettuja tai -keittoa, kun nykyään suosikkejani ovat nokkossaganaki ja nokkosmunakas. Nokkonen on monipuolinen hortalaji, ja niin terveellinen! Sitä on myös helppo säilöä, ja käyttää sitten pitkin talvea rikastamaan arkiruokaa.
Käytän paljon myös vuohenputkea, se kun on mietoudessaan erittäin helppo käytettävä myös tuoreeltaan, ja kaiken lisäksi niin uskomattoman satoisa.
4. Missä on suosikkihortoilupaikkasi?
Eniten hortoilen vakituisen kävelylenkkini varrella lähellä kotiani; sen varrelta löytyy kaikkia suosikkejani sopivasti pariksi päiväksi kerrallaan. Minussa on kuitenkin sen verran nuuskijaa, että hortoilureviirini laajenee koko ajan. Juuri muutama päivä sitten poikkesin vakiopolultani, ja löysin aivan mahtavan vuohenputki- ja nokkosesiintymän. Siitä saattoi hyvinkin tulla uusi suosikkipaikkani.
5. Milloin keräsit villivihanneksia ensimmäisen kerran?
En oikein osaa sanoa, sillä olen kerännyt mm. nokkosta jo vuosia. Olen tosin kuullut kerrottavan, että olen pikkutyttönä tuonut äitini voileivälle koivunlehtiä (kun en ymmärtänyt eroa kasvimaan salaatin ja minkä-tahansa-vihreän välillä). Olin siis oikeilla jäljillä jo silloin!
Mutta varsinaisesti villivihanneksiin innostuin vasta vuosi sitten. Hurahdin heti täysin. Ja paluuta ei ole.