Viikon hortoilija Heidi Junkkari

Viikon hortoilija Heidi Junkkari

Viime vuotinen suosittu sarjamme jatkuu! Esittelemme joka viikko uuden kasvon, hortaan hurmaantuneen harrastajan.

1. Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

Olen Heidi Junkkari, vuosimallia ’78. Asustelen tätä nykyä Vantaan Metsolassa mieheni ja kolmen kissamme kanssa. Työskentelen myymäläpäällikkönä Helsingin Itäkeskuksen Ruohonjuuressa, jossa päivittäin kohtaan upean työryhmäni lisäksi liudan upeita asiakkaita. Työni ohessa minut pitää oikean ravinnon polulla opintoni Terveysopisto Saluksessa, josta valmistun piakkoin ravintoneuvojaksi.

 

2. Mikä hortoilussa viehättää sinua?

Hortoilussa yhdistyy useampi minulle tärkeä asia. Ehkä parasta on, että ‘joutuu’ ulkoilemaan parhaimmillaan oikein urakalla. Siinä samoillessaan pääsee tietoisesti seuraamaan luonnon kasvun kaarta alkaen varhaiskevään harmaan kelmeistä väreistä jatkuen loppukesän syvänvihreän kypsiin sävyihin. Kesä ei totisesti pääse yllättämään eikä sitä enää pohdi vain loppukesän marjasadon onnistumista. Luonnon satokausi onkin hortoilun myötä yllättäen lähes nelinkertaistunut! Vihreän tuloon voi myös aina luottaa. Tänä vuonna näyttää kertyvän talven varalle useampi purkillinen itsepoimittua, -kuivattua ja -jauhettua viherjauheseosta. Hortoilu edistää todella monipuolisesti hyvinvointia! Ja vieläpä aivan ilmaiseksi!

 

3. Mikä on suosikkihortalajisi ja miksi?

Tämän hetken suosikkihortani on eittämättä vuohenputki. Se sopii upeasti suomalaiseen makupalettiin. Se on mieto, rouskuava ja hieman porkkanaan vivahtava. Sitä voi käyttää piirakoissa tai tuoreeltaan salaateissa, viherpirtelöissä. Kun hyvän apajan löytää, siitä riittää moninkertaisesti kuivattavaksi saakka. Vanhemman lehväistön seastakin löytyy vielä pitkään ihan vasta noussutta uutta, tuoretta, mehevää lehteä. Namskis!

vuohenputkipieni(1)

 

4. Missä on suosikkihortoilupaikkasi?

Lähistöllämme, omakotitaloasutuksen keskellä, on pieni metsikkö, jossa on yllättävän vaihteleva kasvusto. Se on pääasiassa kaistale kuusimetsää, jonka laitamilla on pirteä risukko nuorta ja matalaa pihlajaa, koivua ja vadelmaa sekä aluskasvillisuudessa mustikkaa ja ketunleipää. Metsikön laidalla kulkee oja, jonka tuoreessa maassa viihtyvät erinomaisesti maitohorsma, vuohenputki ja nokkonen. Hillitön mesta!

 

5. Milloin keräsit villivihanneksia ensimmäisen kerran?

Taisi olla nelisen vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa keräsin villivihanneksia lautaselle saakka. Päättäväisesti tein salaattia voikukasta ja siankärsämöstä ja koristelin sen orvokein. Salaatti oli oikein kaunis ja herkistelin, kuinka olin sen raaka-aineet kerännyt ihan itse, ja aivan tuosta takapihalta. Vaan kuinka ollakkaan, haukatessani salaattiin makuelämys heitätti kielleläni voltin – maut vaan olivat niin voimakkaat ja erilaiset kuin mihin olin tottunut! Huomasin kuitenkin äkkiä, että eipä hortaa välttämättä tarvitsekaan syödä samalla mitalla kuin sitä kaupan jäävuorisalaattia. Less is more, villivihanneksissa kun on niin paljon enemmän tavaraa, että vähempikin riittää. Ja niin ne makunystyrät pikku hiljaa vaan tottuivat luonnon omaan vihreään sillä seurauksella, että tänä vuonna hortaan ja hortoiluun on jo himo!

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.