Mikä saa ihmiset hortoilemaan?

Mikä saa ihmiset hortoilemaan?

Jo yli 20 vuotta villivihannesten keräämistä lähes ”täysipäiväisesti” edistäneenä, olen kuullut vaikka 50 hyvää syytä, miksi kukin on hurahtanut hortaan eli villivihanneksiin. Jos pitää antaa vain viisi parasta syytä, se onkin jo kinkkisempi juttu. Kerron tässä oman top 5 -listani. Ne vastaanpanemattomat syyt, mitkä tekevät hyvin luonnolliseksi tämän faktan: mittauksien mukaan villikasvien ja kukkien kerääminen on ollut tällä vuosituhannella Suomen kasvavin luontoharrastus. Jo yli 20 % yli 15-vuotiaista ilmoittaa harrastavansa hortoilua ja se luku on varmasti maailmanennätys per capita!

(Huom! Seuraavassa blogissaan1 7.8.2019 Jouko listaa 5 hänen mielestään tärkeintä Suomen syötävää villikasvia.)

 

1. EETTISYYS: Kestävä kehitys, tasa-arvoisuus, ilmasto

Villivihannekset ovat ravintoa, jonka hiilijalanjälki pystyy oikeasti olemaan tasan nolla – tai miinusmerkkinen. Jos apaja on kävelymatkan päässä, käytät keräysastiana uudelleenkäytettävää pussia tai kulhoa, tarvittaessa kuivaat kasvit vain lämpimässä paikassa ilman lisäenergiaa. Et käytä istutukseen tai korjaamiseen tai ”suojeluun” koneita, kemikaaleja tai kuljetusvälineitä. Näin mitään ilmastoa rasittavaa hiilidioksiidijälkeä tai maaperää köyhdyttävää toimintaa ei tapahdu. Ruuantuotanto ei ole sortanut ketään etkä tarvitse luomu- tms sertifikaatteja hyvältä apajaltasi keräämisessä. Kasvit ovat todella puhtaita Suomessa.

Villikasveja voit kerätä lähes tulkoon missä vain kattavien ja ainutlaatuisten jokamiehenoikeuksiemme ansiosta. Villivihannesaarre on jokaisen ulottuvilla tasapuolisesti, köyhien tai rikkaiden, vanhojen tai nuorien. Pieni pihakin riittää usein keräyspaikaksi. Tarvitaan vain tietotaitoa ja sen voi hankkia kaverin ohjastuksessa (toivottavasti pätevän), jos ei ole varaa tulla kursseille, jotka ovat kuitenkin aika edullisia, kun hankkii koko elämän pituisen hyvän luontoharrastuksen yhdellä käynnillä.

Kensingtonin palatsin villikasvialue Lontoon keskustassa.

Joissain tapauksissa hiilijalanjälki voi olla jopa miinusmerkkinen. Ensi keväänä hortoilu.fi-yhteisön järjestämä maailman suurin villivihannestapahtuma Horta2020 Hollolan Messilässä 22.-23.5.2020 nostaa tämän teeman isosti esille. Jos kaupunkien keskustoissa pidetään nurmikon lisäksi (koirilta ja hanhilta) aidattuja villikasvialueita, silloin horta on myös kaupunkilaisten ulottuvilla ilman automatkoja. Ruohikon ajaminen vaatii leikkuukoneen polttoaineita, usein myös kastelua ja villi pöheikkö on pieni ”hiilinielu” eli silloin puistokävelyllä hankittu lisäravinne on saatu miinumerkkisesti. Ilmasto kiittää! Osallistu tähän hankkeeseen osaltasi klikkaamalla tästä

2. Hortoilemaan HERKULLISUUDEN vuoksi

Horta on herkullista! Michelin-ravintoloissa käytetään villivihanneksia lähes poikkeuksetta. Eivätkä huippukokit tee sitä terveyssyistä vaan huikeiden, persoonallisten, luonnollisten makujen ja aromien vuoksi.

Omat suosikkimakuni kymmenien syötävien villikasviherkkujen joukossa ovat vuohenputken heleät, porkkanaiset versot, pelto-ohdakkeen taipuisan latvan kuorittu mehukas sisus, mustikan elegantin makuiset kukat ja huikaiseva yhdistelmä kuin villichutney: kuusenkerkät, ketunleivät ja mustikan lehdet yhdessä. Kaikkia näitä voi syödä suoraan metsästä tai pellolta (muistaen jokamiehenoikeuksien rajoitukset ja vuohenputken uppohuuhdonta kun se on lähellä maaperää).

Uskon että meillä on jo kivikaudelta periytyvä geneettinen muisti luonnon perusmauille. Se näkyy usein ensimmäistä kertaa hortahakkelusta maistavan kasvoilta. On kuin jokin lamppu syttyisi otsaan: ”vau, tätä kehoni on odottanut koko ikänsä!”. Yksikin suupala voi koukuttaa hortoilemaan loppuelämäksi. Annamme tästä aina puolisoni Raijan kanssa leikkisän varoituksen livekurssin alussa, että ”muistakaa, hortoilu saattaa aiheuttaa loppuelämn pituisen riippuvuuden, teitä on nyt varoitettu.”

3. Villikasvien RAVINTOARVOT

Salaattimaisten villikasvien ravintoarvot vaihtelevat (ja siksi niitä on vaikea antaa ”tuoteselostemaisesti”), mutta hyvänä hetkenä hyvältä paikalta kerätyn villikasvin hyvien aineiden ravintosisältö on helposti kymmenkertainen verrattuna kaupan lehtisalaatteihin. Silti niitäkin kannattaa syödä! Siitä ei ole kyse, mutta joskus vaativina aikoina keho kaipaa tuhdimpaa sisältöä ja pienikin määrä itse kerättyä luonnon superfoodia voi riittää siihen, mitä haluaa buustata erityisravinteilla.

Superfood määritellään ravintotiheydellä suhteessa painoon ja siinä kisassa meillä on kymmeniä superfood-tiskejä lähiluonnossa – ja ilmaiseksi ilman tuontia. Odottamassa joka vuosi uskollisesti kerääjäänsä, vaikka hän ei ikinä tulisi. Tai vaikka hän tulisi pahoin aikein myrkkypurkki kädessä. Silti villivihannekset palaavat uskollisesti joka vuosi ja niitä on  tarjolla paikkakunnasta riippuen huhtikuusta joulukuuhun. Eikö ole huikeaa! Lopun aikaa vuodesta hortoilija voi käyttää omia pakasteita, kuivattuja tai purkitettuja hortaherkkuja. Meillä on joulupöydässäkin valmiiksi seoksena pakastettua hortahakkelusta kaikkien rakastamana lisukkeena.

En mene tässä terveysvaikutuksiin, joita omalla kohdallani koen hortalla olevan todella runsaasti, mutta lainaan amerikkalaisen, ravintohoitoihin erikoistuneen syöpähoitolan johtajaa, joka Suomen käynnillään sanoi näin: ”Uskon että puhtaan ilman ja pohjoisen auringon erityisvaikutuksesta Suomessa villinä kasvaneet nokkonen, voikukka, vuohenputki, maitohorsma tai siankärsämö ovat lähes parasta ravintoa, mitä ihminen koko maapallolla voi laittaa suuhunsa”.

4. TURVALLISUUDEN TUNNE ja hätävara

Villikasveja on käytetty metsissä survival-ruokana iät ja ajat. Horta voikin olla hengenpelastaja, myös yhteiskunnan poikkeustilan aikana. Suomessa on omasta mielestäni mahdotonta kuolla nälkään, jos omaa alkeellisetkin hortoilutaidot. Sama koskee eksymistä metsään kesällä.

Ei tarvitse tuntea sieniä ja marjoja tai manata että eksyi sinne noiden villiruokien sesongin ulkopuolella. Ruokaa kyllä riittää! Monessa kasvissa on proteiiniakin saman verran kuin soijapavuissa. Ja superfoodissa pienetkin määrät riittävät pitämään yllä kehon toiminta- ja vastustuskykyä, mikä on poikkeustilanteessa erityisen tärkeää.

Olemme kouluttaneet Raijan kanssa 20 vuoden ajan parikymmentä tuhatta ihmistä hortoilun taitoihin, kirjoittaneet lukuisia opaskirjoja, tehneet verkkokursseja ja opetuskokonaisuuksia, joilla hortaohjaajat voivat turvallisesti innostaa ihmisiä villivihannesten arkikäyttöön ja säilömään niitä – myös pahan päivän varalle.

Tyytyväisenä olemme panneet merkille, kuinka hiljaisen vuosituhannen alun jälkeen myös Martat, 4h, oppilaitokset ja muut ovat nyt seuranneet innokkaana trendiä puhua villivihanneksista perinnekäytön lisäksi myös modernina ja nuoriakin kiinnostavana asiana – jopa verottomana tulolähteenä jos on työtön.

5. Horta VIE LUONTOON ja avaa silmäsi

Villivihanneskurssilaisemme, jos he ovat tulleet kurssille täytenä ummikkona, toteavat pois lähtiessään lähes säännöllisesti,että ”nyt katson luontoa aivan uusin silmin, eihän täällä uskalla edes astua mihin vain, kun ruokaa näkee joka paikassa!” 

Monet tutkimukset osoittavat luonnossa liikkumisen ja erityisesti siellä puuhaamisen hyödyt stressin torjujana, mielialan nostajana ja luontosuhteen tervehdyttäjänä.

Luonnon aarreaitan löytäminen ja sen käytön oppiminen on valtavan arvokas taito, jonka voi antaa maapalloa pelastavana perintönä omille lapsilleen jo varhaisesta lähtien.

Lue lisää Horta2020-tapahtumasta ja tavasta tulla mukaan ilmastotalkoisiin hortoilun avulla.

HUOM! Lepaan puutarhamessuilla 15.-16.8.2019 on Horta2020-osasto, jossa voit tulla juttelemaan Kivimetsille ja kuulla tarkemmin tavoista tulla mukaan maailman ensimmäisen kansainväliseen villivihannesten suurtapahtumaan!

Seuraavassa blogissaan1 7.8.2019 Jouko listaa 5 hänen mielestään tärkeintä Suomen syötävää villikasvia.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.