Juhannusviikon hortoilija: Seija Kurunmäki
1. Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?
Seija Kurunmäki, maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja. Olen tehnyt elämäni töitä elintarviketeollisuuden viestinnässä ja markkinoinnissa – vähemmän hortoilllen. Viimeiset puoli vuotta olen luotsannut ELO-säätiötä. Teemme monipuolista yhteistyötä, jotta suomalainen ruoka ja ruokakulttuuri olisivat entistä kiinnostavampia niin meille suomalaisille kuin täällä matkailevillekin. Villiruoka ja kouluruokailu ovat erikoisteemojamme kokkikilpailujen rinnalla. Villiruoassa näen paljon mahdollisuuksia. Se on tuonut monia hienoja tuttavuuksia ja kokemuksia jo nyt.
2. Mikä hortoilussa viehättää sinua?
Luonnossa kävely ja metsän tuoksut viehättävät. Lapsuuden kesät olen ”hortoillut”, vaikka sitä nimeä ei siitä silloin käytettykään. Viime aikoina on ollut hienoa lukea tutkimustuloksia metsän terveysvaikutuksista. Metsä ja luonto on Suomelle valtava mahdollisuus. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan ruokaamme niin että Suomen puhdas vesi, tila ja luonnon antimet nousevat valtavaan arvoon. Kaikki se työ, jolla lisätään luonnon ymmärrystä ja kunnioitusta on todella tärkeää. Siksi hortoilukin on tärkeää.
Heräsin aiheeseen uudelleen tämän kesän alussa, kun aloimme ELO-säätiössä valmistella villiyrttiviikkoa. Valmistauduin viikkoon Kivimetsien villivihanneskurssilla Lohjalla. Seuraavaksi oli vuorossa villiyrttipolku Kuopion Rauhanlahdessa Toini Kumpulaisen kanssa. Sami Tallberg, ELO-säätiön villiruokalähettiläs on ollut myös hyvänä innostajana. Eija ja Jouko Lehmuskallio Luontoportista ovat tulleet myös tutuiksi.
Villiyrttiviikko 23 opetti minulle todella paljon. Se auttoi minua omaksumaan sanan hortoilu. Nyt hortoilu eli villiyrtit, villivihannekset sekä villiruoka laajemminkin eli marjat, sienet, kalat ja riista, on todella vahva trendi. Parhaat ravintolamme käyttävät niitä kovasti. Elintarviketeollisuudelle ne ovat haaste, mutta ruokamatkailulle jo nyt suuri mahdollisuus.
3. Mikä on suosikkihortalajisi ja miksi?
Villiyrttiruoanlaittajana olen aloittelija. Lapsuuden tutut maut ovat ketunleipä ja suolaheinä, myös pelto-orvokki ja ahomansikankukat koristeena ovat tuttuja ja helppoja. Olen nyt jo kokeillut puna-apilaa, isomaksaruohoa, voikukanlehtiä ja vuohenputkia, mutta Sami Tallbergin kirjojen monet reseptit, mm. kallioimarteen juuret pääsevät vasta tänä kesänä kunnolla kesäkeittiööni.
4. Missä on suosikkihortoilupaikkasi?
Lapsuuden metsät Pohjanmaalla ja kotikulmat Espoon Laajalahdessa, Villa Elfvikin tienoilla. Nykyään lenkillä ollessa katse on koko ajan polun reunoilla, ajatuksissa kysymys: onkohan tuo syötävä kasvi?
5. Milloin keräsit villivihanneksia ensimmäisen kerran?
Lapsuuden muistot kasvien ja koivunlehtien napsimisesta ovat mukavia. Muistan isäni kertoneen puunhalauksen voimaannuttavasta vaikutuksesta jo lapsuudessani. Kasvien kerääminen aikanaan oli myös mieluista puuhaa. Luulen, että varsinainen herääminen aiheeseen on minulla vasta edessä. Päivä, jolloin tarjoan herkullisen ruoan, jossa vuohenputki on merkittävänä raaka-aineena, tulee olemaan juhlapäivä.
