Jättipalsamista apua mielen ahdinkoon ja stressiin
Kun elää luonnon keskellä ja kasvien ympäröimänä, intuitio herkistyy ja luonto alkaa viestiä. Kun ostin Kivimetsän, edesmenneen Siiri-tätini talon sukuni juurilta Rääkkylän Haapasalmelta, 7 vuotta sitten, tontilla kasvoi koivujen lisäksi paljon jättipalsamia (Impatiens glandulifera) vieraslajia, josta on tärkeää päästä eroon. Jättipalsami on nurkanvaltaaja, joka tukahduttaa pienet ihanat kasvit alleen ja sylkee siemeniään jopa seitsemän metrin päähän.
Tahdoin pihapiiriini vanhoja perinnekasveja nurkanvaltaajan sijaan ja ryhdyin määrätietoisesti kitkemään jättipalsamia tontiltani oikean kuunvaiheen aikaan, kitkemispäivinä, niinä viimeisinä päivinä, jolloin kasvien juuret suorastaan pullahtavat pintaan. Voi taivas mikä urakka se olikaan!
Jokainen ahkeroimani kitkemispäivä vähensi jättipalsameita kuitenkin silmin nähden. Tänä päivänä olen saanut kasvista niskalenkin ja sitä kasvaa ainoastaan pieni hallittavissa oleva määrä tonttini yhdellä laidalla. Siellä jättipalsamit saavat kasvaa, sillä tarvitsen niitä terapeuttisiin alkoholiuutteisiin ja kukkatippoihin.
Jättipalsami on syötävä kasvi
Tiedän kyllä, että jättipalsamin nuoria versoja voisi syödä villivihanneksena, ja jotkut jopa väittävät niitä herkullisiksi, mutta kiitos, ei kiitos. En pidä kasvin mausta enkä sen koostumuksesta. Kasvin limainen ja litisevä varsi on suutuntumaltaankin suorastaan puistattava.
Limaisuus on hyväksi iholle ja limakalvoille mutta makunautinto on mielestäni kasvista kaukana. Myönnän nöyrästi, että makusasioista ei voi kiistellä. Syödäänhän ostereitakin, miksei sitten limaisen litiseviä jättipalsamin versoja ja varsia.
Jättipalsamista apua mielen ahdinkoon
Pari vuotta sitten kitkiessäni jättipalsamia, sain voimakkaan ajatuksen, että kasvin kukasta saa helpotusta mielen ahdinkoon ja stressiin.
Lähdin kasvilääkinnän ammattilaisena heti tutkimusten ja lähdeaineistojen äärelle. En löytänyt suoraa tutkimusdataa vahvistamaan intuitiotani mutta lopulta muistin, että jättipalsami on yksi viidestä kasvista, jota käytetään Bachin kukkatippojen Rescue Remedy -valmisteessa, jota minullakin on aina käsilaukussa.
Rescue Remedy on lempeä auttaja, jos joutuu kohtamaan jotain traumaattista, jännittää esiintymistä, pelkää lentämistä, loukkaa itsensä tapaturmaisesti, näkee onnettomuuden, saa paniikkikohtauksen tai pelkää vaikka korkeita tai ahtaita paikkoja. Olen antanut näitä aputippoja joskus jopa vetämilläni patikkamatkoilla väsähtäneille.
Muistin, että jättipalsamin vaikutus Rescue Remedy -tipoissa on antaa apua kärsimättömyyteen, ärtyisyyteen ja äärimmäiseen henkiseen paineeseen. Kasvien kanssa vuosikausia eläneenä ja niitä käyttäneenä oivalsin miksi sain intuitiivisen tiedon kasvin käyttämisestä mielen ahdinkoon ja stressiin.
Kun ajattelen ihmistä perinteisen kiinalaisen lääketieteen kautta, niin kärsimättömyys, ärtyisyys sekä päätä kivistävät henkiset paineet viestivät maksan haasteista. Alfred Vogel, kasvilääkinnän guru kirjoitti jo 1960-luvulla, että masennus on maksan sairaus. Näin sain selityksen intuitiooni ja ymmärsin miksi jättipalsamin kukkauute ja alkoholiuute helpottavat mielen ahdinkoa ja alakuloa, lieviä masennusoireitakin. Limainen kasvi hoitaa myös suoliston limakalvoja, ja kun suolisto ja maksa voivat hyvin, aivotkin pelaavat paremmin – ja mieli on huolettomampi.
Kukkatipat ovat värähtelylääkintää, joka vaikuttaa tunnetason haasteisiin, niihin syvällä oleviin kokemuksiin, joita emme päivätajunnassa ja arjen kiireiden keskellä kuule tai oivalla. Kun tunnetason haasteet saavat nakerrella kehoamme riittävän pitkään, haaste ottaa sairauden tai epämääräisen pahan olon muodon.
Kukkatipat eivät paranna mitään, mutta auttavat ja helpottavat, ne ovat työkalu, jolla syvällä, unohduksen alhossa olevat kokemukset voidaan käsitellä ja sisäistää sopivina haarukkapaloina.
Jättipalsami on naisen aistillisuuden assistentti
Mielestäni jättipalsami, joka kuuluu häpykannusten sukuun, on myös naisen aistillisuuden assistentti. Jättipalsamin kukka on kuin naisen sukuelin, kaunis ja salaperäinen. Kasvin limainen ja öljyinen pinta hellii etenkin vaihdevuosi-ikäisten naisten kuivia limakalvoja ja ihoa – ja toimii erinomaisesti myös istumakylvyissä ja jalkakylvyissä.
Tarvitsemmeko sittenkin jättipalsamia?
Entäpä jos onkin niin, kuten vanha kansa ajatteli, että se kasvi joka tulee tykö, ja lähelle, on se mitä talon asukkaat tarvitsevat?
Jättipalsami rehottaa usein erityisesti urbaanissa ympäristössä, paikoissa, joissa monilla ihmisillä on paha, ahdistunut ja masentunut olo. Paikoissa, joissa stressi, paineet ja suorituselämä puristavat ihmisistä viimeisetkin ilon rippeet.
Keskellä vieraslajien hävitystalkoita voisi pysähtyä, hengittää ja miettiä, jos onkin niin, että jättipalsami on levinnyt urbaanien ihmisten auttajaksi eikä riesaksi? Jospa se onkin terapeuttisesti käytettynä mielenrauhan lähde ja ilontuoja, josta voisi olla apua myös maailmanlaajuiseen koronan aiheuttamaan pelkoon ja ahdistukseen.
Kasvien ja luonnon rakastajana minulle on entistä selvempää, että me ihmiset tiedämme ja ymmärrämme vielä vasta murto-osan siitä mitä kasveilla ja luonnolla on meille annettavana.
Ajattelen niin, että kaikissa kasveissa on jotakin hyvää ja kaikella on aina tarkoituksensa.
Teksti ja kuvat: Raija Kivimetsä