Ihmeidentekijä poimulehti
Näin kirjoitti Solei Vuortensola keväällä 2016 julkaistussa blogikirjoituksessa, josta tuli yksi luetuimpia hortoilusivustollani. Eikä ihme!
Ensitapaaminen poimulehteen tapahtui Raijan opastuksella keväällä 2014. Sen jälkeen ei ollut paluuta itsellä eikä läheisillä. Mökillä lasten ja lastenlasten kanssa päivän kohokohta oli niitylle kävely, paperikassit ja suodatinpussit ojennuksessa. Tosin myöhemmin ymmärsin, että kohokohta se oli nimenomaan minulle. Viikon ajan villivihanneksia syötiin makaronilaatikossa, paellassa, letuissa, uunikalassa, smoothieissa oikeastaan kaikessa ja kaikkia villiyrttejä sekaisin. Olin saanut otollisen testijoukon ruokapöytään, koska päivän ulkoilun ja pelaamisen jälkeen terve nälkä lisäsi jokaisen ruokahalua. Ruoka siis katosi ennen näkemättömällä tavalla tyytyväisiin suihin.
Viikon päätyttyä aikuinen tyttäreni soitti ja kertoi, että hänellä oli elämänsä ensimmäiset kivuttomat kuukautiset. Poimulehti. Raija oli kertonut, että yrtti on voimakas ja naisen paras ystävä. Alkoi hysteerinen poimulehtijahti ja kuivatus. Purkkeja tuli yli oman tarpeen kuten oli tarkoituskin ja pakastimeen laitoin pehmeät nuput.
Niin äiti kuin tytärkin
Kuukauden kuluttua sain valtavat, itselleni ennen kokemattomat alavatsakivut. Kävin lääkärissä mutta mitään syytä kivuille ei löytynyt, joten loman jälkeen kävin vielä asiantuntijalla kunnon tutkimuksissa. Kehoni, joka oli päättänyt aloittaa tahdin hiljentämisen, hedelmällisyyden päättämisen, heräsi uuteen eloon. Kipu oli tervettä, henkiin heräävän kipua. Poimulehti. Ensimmäistä kertaa tervehdin ilolla kipua, vaikka perheen perustaminen ei suunnitelmissa ihan lähitulevaisuudessa ollutkaan. Muutama yön hikoilu katosi myös poimulehden käytön myötä. Olinko päässyt yrteillä parantamisen alkujuurille vain syömällä herkullista poimulehteä ja juomalla poimulehtiteetä?
Poimulehti on naisten ikioma villiyrtti, joka sopii niin ruokalautaselle, teemukiin kuin ihonhoitoonkin.
Ensirakkaus on tasaantunut suloiseksi yhteiseloksi, johon mahtuu jo rohkeus ja innostus kokeilla poimulehden käyttöä myös ulkoisesti, ehkä kasvoveden raaka-aineena. Hortoilussa eteenpäin piiskaa tieto siitä, että mitenkään en ehdi loppuelämäni aikana tutustumaan riittävästi suomalaiseen aarreaittaan, joka on mittaamattoman rikas ja monipuolinen.
Jotain on tapahtunut myös minussa, koska terveystarkastusaikani menikin enemmän siihen, että ohjasin terveydenhoitajaa villivihannesten pariin. Hän sattui kysymään hyvinvoivan näköisen olemukseni syyn ja avasi portin, jota en enää kyennyt sulkemaan. Istuimme nenä kiinni terveydenhoitajan tietokoneella, enkä tiedä kumpi oli enemmän innoissaan suloisista poimulehden kuvista.
Blogin kirjoittaja on Solei Vuortensola, joka on käynyt Hortaohjaaja-kouluksen. Solei kuvailee itseään näin runolliseen tapaan: ”Koulutettavana olen kuin sulavasta maasta nouseva hento verso, tähyillen kohti aurinkoa ja etsien juurillani ravinteikasta maaperää. Täynnä intoa, täynnä luottamusta, rohkeutta ja uskoa siihen, että kasvu on ikuista.”
Jos sinä haluat oppia hortoilijaksi, voit tehdä sen >>Villiinny villivihanneksiin -verkkokurssilla.