Hortoilun autuudesta

Hortoilun autuudesta

Tanja Oreto

Vieraskynässä on vuorossa hortaohjaajaksi kouluttautuva Tanja Oreto Siuntiosta. Hän kertoo itsestään näin:

”Olen pitkän linjan hortoilija, pienestä pitäen luonnossa viihtynyt ja sen antimia käyttänyt kääntäjä ja mehiläistarhaaja, joka haluaa jakaa tietämystä villivihanneksista ja -yrteistä kaikille niistä kiinnostuneille, huviksi, hyödyksi ja terveyden edistämiseksi. Också på svenska, in English, in italiano, und vielleiht auch auf Deutsch.”

Itselleni luonto on ollut tärkeä pienestä pitäen, ja metsä on edelleen kuin toinen kotini. Sinne pitää tasaisin väliajoin päästä, lepuuttamaan sielua, ammentamaan voimaa ja nauttimaan sen antimista.

Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta olen ollut siitä onnekas, että kahden opettajan lapsena sain viettää pitkät kesälomat keskellä savolaista metsää. Pienessä sähköttömässä mökissä ei ollut paljon tilaa, eikä lähimailla ollut paljon kavereitakaan, joten ajanvietteet piti keksiä itse ja ammentaa luonnosta. Kasviot, Toivo Rautavaaran oppaat ja muut luonto-opukset olivat ahkerassa käytössä. Keräsimme ja hiostimme teeyrttejä, teimme kuusenkerkkäsimaa, keitteitä, keräsimme villivihanneksia ja -yrttejä ja vaikka mitä. Usein leikimme intiaaneja, jotka elivät luonnon antimilla, sopusoinnussa sen kanssa ja sitä kunnioittaen.

Sieltä kai kumpuaa hortoilijan sieluni, ja hortoilu on ollut osa elämääni siitä lähtien. Tuntuu kuin joka päivä olisi täynnä lahjoja sille, joka on niitä valmis poimimaan. Jos ne lahjat vain opettelee tunnistamaan.

 

Hortoilua Italian tyyliin

Villivihanneksia kerätään tietysti myös muissakin maissa, monissa vielä suuremmassa määrin kuin meillä. Esimerkiksi Sisiliassa, Italian köyhässä etelässä, on perinteisesti kerätty ahkerasti villiruokaa, ja luonnonvaraiset vihannekset ja yrtit ovat aina kuuluneet paikalliseen terveelliseen Välimeren ruokavalioon.

Hortaa italiassa

Italiassa villivihanneksia myös myydään toreilla.

Kun villivihannekset saavat seurakseen laadukasta neitsytoliiviöljyä ja usein valkosipulia, lopputulos paitsi hivelee makuhermoja myös hellii sydäntä ja puhdistaa ja vahvistaa koko elimistöä.

Esimerkiksi Italiassa luonnonvaraisena kasvavaa sikuria käytetään siellä kylmissä ja lämpimissä salaateissa, pastan lisukkeena, vihannesmuhennoksissa, keitoissa ja vaikka missä, samoin voikukkaa, nokkosta, rohtopurasruohoa ja lukuisia muita villivihanneksia, ja tietysti villinä kasvavia mausteyrttejä kuten minttuja ja ajuruohoja.

Oma lempihöysteeni sikurista valmistuu siten, että krouvisti revityt sikurin lehdet keitetään, pyöräytetään pannulla, jolla on kuullotettu oliiviöljyssä valkosipulia ja hitunen chiliä, maustetaan suolalla ja mustapippurilla, ja lisätään lopuksi karkeasti raastettua parmesaania, pecorinoa tai muuta maukasta juustoa. Toiminee myös kaalivalvatilla, ja sama strategia sopii monelle muullekin villivihannekselle.

Välillä villivihannesperinteet olivat Italiassa jo hiipumassa, mutta sielläkin kiinnostus hortoiluun nostaa uudelleen päätään myös nuoren väen keskuudessa. Taustalla ovat paitsi taloudellisesti tiukat ajat ja se kuuluisa italialainen vaikeissa oloissa selviytymisen taito eli l’arte di arrangiarsi myös kasvava kiinnostus luonnonmukaiseen elämään ja terveellisiin elämäntapoihin.

Ja vain mielikuvitus on rajana siinä, mihin kaikkeen ja miten villivihanneksia voi käyttää. Välimerellisten reseptien lisäksi kotimaiset villivihannekset taipuvat loistavasti esimerkiksi nepalilaiseen ja intialaiseen keittiöön, ja nokkosesta tehty goalainen pinaattikeitto kuuluukin suosikkeihini.

Halpaa, terveellistä ja ah, niin herkullista!

Oheista reseptiä jokainen voi soveltaa makunsa mukaan:

 

tanjan ruoka

Goalaistyyppinen nokkos-perunakeitto

2 rkl kasviöljyä

1 chili

1 sipuli

½ tl cayennepippuria

½ tl kurkumajauhetta

7,5 dl vettä

900 g perunoita

250 g nokkosta

4 dl kookosmaitoa

suolaa

Kuullota pilkottua sipulia ja chiliä öljyssä. Lisää kuutioidut perunat ja vesi. Keitä kymmenisen minuuttia.

Lisää ryöpätyt nokkoset. Keitä viisi minuuttia. Lisää kookosmaito ja keitä vielä viisi minuuttia. Mausta suolalla maun mukaan.

Pinnalle voi ripotella lopuksi ruohosipulia vai miksei vaikka silputtuja nuoria vuohenputken lehtiä.

 

Villiyrteillä täytettyä siikaa

Kasvisruokien ja -lisukkeiden lisäksi villivihanneksia ja yrttejä voi käyttää mainiosti kaikenlaisiin kala-, kana- ja liharuokiin. Itse pidän kovasti suolakuoressa kypsennetystä siiasta, ja tänä keväänä sain idean täyttää siian sitruunan ja ostoyrttien sijaan villiyrteillä. Täytteeksi päätyi mustikan versoja, ketunleipiä, kuusenkerkän nuppuja, muutama mustaherukan lehti ja kangasajuruohoa, ja hyvin toimi! Ensi kerralla taidan kokeilla versiota, jossa on myös miedosti valkosipulilta maistuvaa litulaukkaa.

 

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.