Hortoilijat Raija ja Jouko Kivimetsä

”Kun aloimme ylläpitää hortoilu.fi -sivustoa 2000-luvun alussa, teimme alkuun töitä vain itsemme ja pienen piirin iloksi. Jaoimme reseptejä, kirjoitimme juttuja ja pidimme kursseja.

 

Tänä päivänä horta eli villivihannekset nähdään superruokana, joka on ekologista, terveellistä, herkullista ja kaikille ilmaista. Villivihannekset kiinnostavat kaikenikäisiä ihmisiä ja halu oppia ja kuulla hortoilusta on valtava. Me olemme kiitollisia ja ihmeissämme. On edelleen ihanaa innostaa ja opettaa suomalaisia syömään luonnossa villinä kasvavaa ilmaista ja herkullista superruokaa!”
Raija Kivimetsä.

Raija Kivimetsä

 

FM, hyvinvointikouluttaja, tietokirjailija, keruuyrttineuvoja ja terveystoimittaja, kasvilääkinnän asiantuntija

 

Aivojen hyvinvoinnin asiantuntija ja Autuutta aivoille -konseptin kehittäjä.

Raijan tarina - Kansanparannuksesta hyvinvoinnin trendiksi

Kansanparannuksesta hyvinvoinnin trendiksi

 

”Minulle on kerrottu, kuinka isäni oli lapsena vakavasti sairas ja lääkärit olivat jo menettäneet toivonsa hänen henkiin jäämisestään. Isoisäni ei antanut periksi. Hän haki luonnosta kasveja ja teki niistä lääkkeen, jolla hän paransi isäni. Rääkkylässä asunut isoisäni oli maanviljelijä ja kansanparantaja, joka hoiti niin ihmisiä kuin eläimiä luonnonkasveilla. Hänen kuollessaan olin 12-vuotias ja jo silloin luonnossa kulkija, luonnon rakastaja ja ongella istuja. Ukin henkinen perintö elää minussa, innostuksessani luontoon ja kasvien ihmeellisen ihanaan maailmaan. Isälleni olen syvästi kiitollinen siitä, että hän opetti minut rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa ja tutkimaan aarretta, joka kätkeytyy ympärillämme olevaan vihreyteen.”

 

Noilla sanoilla alkaa esikoisteokseni Villiinny villivihanneksiin, joka julkaistiin 2005 Lasten Keskuksen kustantamana. Isoisäni Antti Makkonen  ja isäni Esko Makkonen ovat elämäntyöni viitoittajia ja inspiraation antajia. Kirjan myötä avasin liki 60 vuotta uinuneen villivihannesperinteen aarrearkun uudessa nykyaikaisessa asussa.

 

Jo kauan ennen kuin kirja oli myynnissä, olin pohtinut, että haluaisin jakaa isoisäni kansanparantaja Antti Makkosen perinteen omille sukulaisilleni kirjan muodossa. Mietiskelin ja kypsyttelin ajatusta, kunnes kohtalo puuttui peliin huhtikuussa 2002 villivihannesmatkalla Kreetalla. Eräänä iltana illallispöydässä viereeni istui viehättävä tumma nainen ja meille syntyi heti vahva keskusteluyhteys. Puhuimme villivihanneksista ja kerroin isoisäni tarinaa. Kerroin myös suunnitelmastani tehdä kirja suvulleni ukkini perinteestä.

 

Kaikella on elämässä tarkoitus ja mikään ei ole sattumaa. Vieressäni istuva nainen oli Lasten Keskuksen toimituspäällikkö Arja Kanerva, joka tokaisi, että miksi et tekisi kirjaa kaikille suomalaisille. Loppu onkin historiaa.

 

Kirjani oli ensimmäinen koko perheelle tarkoitettu kirja villivihanneksista eli hortasta. Kirjan tavoitteena oli saada perheet yhdessä iloisen hyöty- ja luontoliikunnan pariin.

 

Muistan lämmöllä hortakuvaussessioita Arja Kanervan ja valokuvaaja Mauritz Hellströmin kanssa Espoon Nuuksion Kattilassa. Oli myös ilo esitellä teokseni tiedotusvälineiden edustajille tuolloin vasta avatussa ravintola Juuressa, jonka ensimmäinen villivihannestarjoilu tehtiin tähän tilaisuuteen pakastamistani villivihanneksista. Elvytimme jotain todella perinteistä ja ikiaikaista uuteen kuosiin. Kirjan tekeminen oli ihanaa ja palkitsevaa. Sain tekstin tarkastajaksi ja sparraajaksi tärkeää tukea myös kasvitieteen emeritusprofessori ja kauppayrttineuvoja-koulutuksen kehittäjä Yrjö Mäkiseltä, johon tutustuin niin ikään Kreetalla seuraavan vuoden villivihannesmatkalla.

 

Ensimmäisen kirjani myötä Suomeen alkoi pikku hiljaa syntyä innostusta villivihanneksia kohtaan, ja nyt voimme todistaa ennennäkemätöntä trendiä. Vuonna 2013 ilmestynyt, minun ja Jouko Kivimetsän yhteinen hortakirja Hulluna hortaan jatkaa esikoisteokseni jalanjäljillä, mutta entistäkin enemmän tämän ajan ihmisen tarpeita huomioivana. Kirja kertoo hortoilijan elämäntavasta ja rakkaudesta villivihanneksiin ja luontoon. Kirjan reseptit ovat pieteetillä tehtyjä ja moneen kertaan kokeiltuja.

 

Ilokseni voin kertoa, että kirjani Villiinny villivihanneksiin – elinvoimaa ja energiaa luonnosta (Kirjapaja), ilmestyi huhtikuussa 2016 ja sen jälkeen olen kirjoittanut kirjan Villikakut – Hyvän olon raakakakkukirja (Readme.fi, 2017) yhdessä raw chef  Taina Salosen kanssa.

 

 

Nyt vuonna 2020 vietän paljon aikaa sukuni juurilla, Rääkkylän Haapasalmen kylässä, omassa Kivimetsässäni. Ostin kuusi vuotta sitten edesmenneen Siiri-tätini vanhan hirsitalon, jota kunnostetaan pikku hiljaa lähiluontoa ja kasveja kunnioittaen. Paikka on rauhan tyyssija, jossa on ilo hortoilla ja kirjoittaa tulevia luontoa ja kasveja käsitteleviä kirjoja. Sukuni syntysijoilla ja luonnon sylissä on hyvä olla.

 

 

Uskon, että hortoilu on tullut jäädäkseen.
Jouko Kivimetsä.

Jouko Kivimetsä

 

Yrittäjä, matkailun paikalliselämyksien kehittäjä ja keruuyrttineuvoja

Jouko Kivimetsä - Hortavallankumouksen juuret johtavat Kreetalle

 

”Kiria Maria riipii lehtiä ohdakkeen sukuisesta kasvista pari sataa vuotta vanhassa keittiössä, jonka seinät on muurattu kellertävistä luonnonkivistä. Ikkunasta siintävät hohtavan valkoiset lumihuippuiset Lefka Orin laet. Lehdet menevät lampaille, mutta mehukkaat varsien ytimet laitetaan lounaaseen. Maria kysyy perkauksen lomasta, onko meillä Suomessa villivihanneksia eli kreikkalaisittain hortaa. Ajattelen voikukkaa, nokkosta ja ketunleipää ja kerron, että niitä on liiankin kera joka paikassa. No, entä kuinka pitkä sesonki niillä on, Maria kysyy vielä lisää ja pistää kattilallisen hortaa kaasuliedelle. Sanon, että ehkä puolisen vuotta.

 

Silloin Maria keskeyttää touhuamisensa ja katsoo silmät loistaen, että teillähän siellä pohjoisessa on varsinainen paratiisi! Teillä varmaan kaikki keräävät hortaa. Minua hävetti aivan hirveästi. En tiennyt yhtäkään ihmistä mummuni kuoleman jälkeen, joka olisi kerännyt villivihanneksia säännöllisesti.”

 

Keskustelu käytiin 1990-luvun puolessa välissä. Työskentelin matkailun paikalliselämyksiin liittyvässä hankkeessa, jonka tavoitteena oli muokata yhdessä kreetalaisten kanssa heidän ruokavaliostaan ja sadonkorjuuperinteistään kestävän kehityksen matkailupalveluja. Aitoja elämyksiä, jotka tuottavat enemmän tuloja paikallisille ihmisille ilman turismin lieveilmiöitä. Projekti onnistui hyvin ja se tarjosi aidon vaihtoehdon massaturismille.

 

Tämän vallankumouksen keskus oli Vamosin kylä Apokoronasin alueella, josta Kreetan viimeinen itsenäisyyteen johtanut kansannousukin lähti 1800-luvun lopussa. Pääsin ensimmäisten joukossa mukaan osakkaaksi kyläyhtiöön ja aloin tuoda ryhmiä Vamosin kylään Suomesta: tallomaan viinirypäleitä syksyllä ja keräämään hortaa keväisin.

 

Kreetalaisen ruokavalion terveellisyys oli esitelty minulle jo 1994 Kreikan ensimmäisen teknologiakeskuksen avajaisissa Iraklionissa. Kun kreetalaiset kertoivat ranskalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kreetalainen ruokavalio käytännössä estää sydänkohtaukseen kuolemisen, minusta tuli välittömästi kreetalaisen ruokavalion lähettiläs tähän päivään saakka. Äitini oli menehtynyt sydänkohtaukseen vuonna 1992.

 

Yrttien ja Kreetan oliiviöljyn tuonti kasvoi Suomessa ja omistauduin kreetalaisen ruokavalion markkinoimiseen Suomessa. Perustin kaksi kreetalaista ravintolaa, Tampereen Knossoksen vuoden 1998 huhtikuussa ja Helsingin Knossoksen vuonna 2001. Kutsuin Kreetalaisen keittokirjan kirjoittaneen Merja Tuominen-Giallitakin mukaan suunnittelemaan menua Tampereen ravintolaan. Tampereen Knossos käytti ruuissaan alusta saakka merkittävästi villivihanneksia.

 

Vuosituhannen alussa Raija tuli toimittajana tekemään juttua Vamosiin. Hän oli toiminut villivihannesten parissa jo teini-ikäisestä saakka. Hortoilu.fi -sivusto syntyi Raijan ideasta, vankasta osaamisesta ammattikirjoittajana ja hyvinvoinnin ammattilaisena.

 

Vuodesta 2014 lähtien olemme kehittäneet Raijan kanssa uuden ammatin: hortaohjaaja. Hortaohjaajilla on valmius opastaa aloittelijan turvallisesti, innostavasti ja luontoa kunnioittaen villivihannesten maailmaan. Hortaohjaajakoulutettuja on Suomessa jo kymmeniä ja heitä koulutetaan lisää joka vuosi.