Hortakokkaus on helppoa ja suosikkireseptit pysyvät vuodesta toiseen

Hortakokkaus on helppoa ja suosikkireseptit pysyvät vuodesta toiseen

Kun hortoilee tarpeeksi kauan, kehittyy hortareseptitaju. Se on kuin lumen taju pitkään talven erätaitoja harrastaneella. Reseptitaju on makujen harmonian ymmärtämistä ja soveltamista kuin muusikolla, joka kuulee musiikin ja sen harmonian – tai sen puutteen – päässään nähdessään nuotteja.

Pitkään hortoilleelle syntyy makujen taju: hei tämähän sopisi hyvin siihen ja siihen! Tai että ”mitä hortaa tähän ihanaan ruokalajiin kannattaa lisätä”? Tähän mennessä toisen hortakonkarin vastaus on aina ollut sama kuin mikä kangasteli omassa päässä. Siihen on syynsä: makuharmonia, jonka muutkin ymmärtävät samalla lailla ja reseptistä tulee hitti.

Hortakokkaamisen yleisperiaatteista

Jotkut kasvit ovat myös voimakkaampia maultaan kuin toiset ja muiden aromit voivat jäädä toisen alle. Esimerkiksi siankärsämö on niin ryytimäinen maultaan, että sitä ei hortasekoituksissa kannata käyttää kymmentä osaa enempää. 

Jos vain viisi reseptiä pitää valita

Vaikka tietäisit satoja reseptejä kotikeittiössäsi, et varmasti silti käyttäisi niitä koko ajan. Jotkut huippuyhdistelmät pongahtavat mieleesi toisia ennen kun mietit ”mitäs tänään tekisin?”.

Tässä on valittuna hortakonkarin viisi eniten käytettyä hortareseptiä, jotka maistuvat jatkuvasti yhtä hyvältä. Niistä on tullut hyvää palautetta myös kurssilaisilta ja ruokavierailta. Joidenkin ruokien tekemiseen kuluu vain viisi minuuttia ja yhdessä reseptissä on vain kolme ainesosaa!

1. Hortahakkelus

2. Vuohenjuusto-vuohenputkidippi

3. Nokkossaganaki

4. Kuullotetut ohdakkeen latvat maitohorsman nuppujen kera

5. Kuusenkerkkää ja puolukkaa

Hortahakkelus

Hortahakkeluksesta on tullut kestosuosikki. Hortahakkelus on ”veitsipestoa” 5-7 eri villivihanneksesta sesongin mukaan. Tekeminen on helppoa, maku on huikea ja lähes kaikki rakastavat tätä lisuketta, jota voi käyttää tuhannella eri tavalla. Hortahakkeluksen raaka-aineiden terveysvaikutukset ovat parhaimmillaan kun niitä tarjoillaan heti keräämisen jälkeen ja kypsentämättä. Tasapainoinen olo ruokailun jälkeen tukee käsitystä siitä, että söi jotain mistä keho pitää – ja siitä että tähän tulee himo!

Tässä linkissä on yksityiskohtaiset ohjeet hortahakkeluksen tekemiseen, mutta valittavat kasvit voivat vaihdella apajien mukaan. On tärkeää valita pohjaksi miedon makuisia kasveja (esimerkiksi maitohorsman latvoja, piharatamoa, vuohenputken versoja, pihatähtimöä ja ahomansikan lehtiä) ja makuaineiksi aromikkaita ja hapokkaita ketunleipiä,  mustikan nuoria lehtiä (muista jokamiehen oikeuksien rajoitukset), suolaheiniä, mustaherukan nuoria lehtiä tai kuusenkerkkiä. Mausteeksi ryytimäistä siankärsämöä (jos kellään syöjällä ei ole pujo- tai kamomilla-allergiaa tai ei ole raskaana).

Kokonaismaun kannalta tärkeitä katkeroaineita tulee esimerkiksi voikukan lehdistä. Valkosipulinen lisä tulee litulaukasta, jos pitää sen mausta. Sinappisuutta saa peltokanankaalista.

Hortahakkelusta voi käyttää todella kaikessa: uusien perunoiden salaatissa, juustorullassa, kalan lisukkeena, pastan kera, pitsan päällä tai vain paahtoleivän päällisenä (äitienpäivätarjottimen special!). 

Vuohenputki ja vuohenjuusto – huikea makukombo

Mitenköhän tuo vuohensorkan muotoinen kasvi on saanut nimensä? On enemmän kuin enne, että kasvin porkkanamaisen sellerimäinen arominen maku sointuu mahtavasti tuoreen vuohenjuuston kanssa. Helpoin levitettävyys kaupan tuotteissa on Presidentti-vuohenjuustolla.  

Maailman yksinkertaisin resepti: ota yhtä paljon tilavuudeltaan vuohenputken heleitä versoja (niitä tulee lähes koko kauden laiduntamalla). Silppua vuohenputket ja survo ne vuohenjuuston sekaan ja notkista hyvänmakuisella oliiviöljyllä (suositan kaupan Knossos-luomuöljyä, kuluttajatestien makusuosikki ja hyvä hinta-laatusuhde). Ei mitään muuta, ei tarvitse lisätä edes suolaa. Sitä on tarpeeksi juustossa.

Tätä dippiä voi syödä vaikka porkkana- ja kurkkutankojen kanssa, leivän päällä, hortasiemennäkkärin kera, uuniperunan kanssa tai sitä voi tunkea kääryleisiin (kuten viininlehtikääryleet) joita voit tehdä esimerkiksi litulaukan tai mustaherukan lehdistä.

Nokkossaganaki

Saganaki on kreetalainen uunijuuston nimi ja reseptissä käytettävä juusto on Kyproksen kansallisruoka, halloumi (lausutaan hallúumi). Villivihanneksena ovat nuoren nokkosen latvat, jotka on ryöpätty mutta ei silputtu. Latvat marinoidaan oliiviöljyssä ja viinietikassa ja  marinadiin lisätään kuivattua tai tuoretta minttua. Minttu ja nokkonen sopivat maultaan hyvin yhteen.  

Vartin marinoituneet nokkoset kääräistään halloumipalasten ympäri, kääritty komeus upotetaan leivitysliemeen (vain jauhoja ja vettä) ja paistetaan runsaassa oliiviöljyssä kullanruskeaksi (sekä leivitys että juusto).

Lopputulos vie kielen mennessään skeptikoiltakin ja lapsetkin peukuttavat. 

Ohdakkeen latvat ja maitohorsman nuput

Tässä on ruokalaji, joka voisi olla tarjolla  jossakin Michelin-ravintolassa:  Maitohorsmaa ja pelto-ohdaketta silputtuna ja oliiviöljyssä kuullotettuna. 

Kuusenkerkkää ja puolukkaa

Kuusenkerkkä-puolukka -yhdistelmä on ihana yhdistelmä.  Moni ei pidä kuusenkerkästä tai puolukasta, mutta niiden yhdistelmä on kuin uusi kolmas maku, joka miellyttääkin aivan eri tavalla. 

Tämä on hyvä tapa käyttää pakkaseen yli jääneet puolukat keväällä kun kerkkäkausi alkaa. Molemmat ovat superruokaa ja kuusenkerkän tuki hengityselimille tulee esiin hyvin hortaohjaaja Marja Åhlbergin blogikirjoituksessa. Voit yhdistää kuusenkerkkään myös luomumansikoita, mustikoita ja tyrnimarjoja.

 

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.