Eksoottinen hortalevite

Eksoottinen hortalevite

Ketunleipä eli käenkaali on jo pitkään ollut syöntikelpoista ja kohta sitä koko maassa. Se on Pohjolan sitrus. Siinä on hapokas sitruunamainen maku ja siitä voi syödä kukat ja varretkin.

Pihlajan silmu
Pihlajan silmuja on eteläisimmässä Suomessa löydettävissä enää vain paikoitellen, mutta muualla Suomessa niiden lyhyt herkuttelukausi on vasta alkamassa. Niissä on aivan uskomaton manteliliköörin maku! Jos et ole aiemmin maistanut, et usko kokemustasi. Kun otat yhden tälläisen pienen silmun (varmistu, että se on pihlaja ja muista kohtuudella ja pidä mielessä, että puista saa ottaa periaatteessa vain maanomistajan luvalla) ja laitat sen suuhusi, aluksi se ei maistu juuri miltään, mutta sitten! Kursseillamme on hauska seurata, kuinka maistajien kulmakarvat nousevat ylös ja otsa kirkastuu: VAU!

silmumango_p

Kun nämä kaksi makupommia yhdistetään, syntyy raju yhdistelmä. Kun sitä vielä harmonisoidaan kolmannella erikoismaulla, mangoviinietikalla, niin onkin syntynyt jotakin, joka aiheuttaa ummikkomaistajassa positiivisen hämmennyksen. Hortamaku pohjalla, siihen ketunleivän hapokkuus, pihlajan silmujen karvaus, makeahko mango ja etikkaisuus vielä päälle niin umaamia ja pohjola/tropiikki -eksotiikkaa löytyy! Tässä on aika hyvä suhde eli pihlajan silmuja tilavuudeltaan noin kolmasosa. Luomumangoetikkaa (saa ostaa Punnitse ja säästä -kaupasta vaikka omaan pulloon) laitetaan maun mukaan, mutta aika varovaisesti ehkä ruokalusikallinen tähän satsiin.


Lopputulos onkin paahtoleivän, crackerin, hortasiemennäkkärin (tilaa ohje uutiskirjeemme mukana, anna meilisi sivujen yläosan kenttään) tai vaikka kalkkunapihvin päällä jo jotakin runouden ja rakkauden tunteen välimaastosta.

Teksti: Jouko Kivimetsä

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.